Digitaalinen oppiminen: Teknologia oppimisen tukena

Suomalaisoppilaat saivat PISA 2025 -arvioinnin laskennallisen ongelmanratkaisun osiossa keskimäärin 507 pistettä, selvästi OECD-maiden keskiarvon 500 yläpuolella. Samaan aikaan 26 prosenttia oppilaista kertoo häiriintyvänsä digitaalisten laitteiden käytöstä lähes jokaisella oppitunnilla, ja Suomi on säätänyt uuden lain, joka rajoittaa henkilökohtaisten mobiililaitteiden käyttöä kouluissa elokuusta 2025 alkaen. Digitaalinen oppiminen elää Suomessa ja koko Pohjoismaissa murrosvaihetta: teknologia on yhä keskeinen osa opetusta, mutta sen käyttöä ohjataan aiempaa tarkemmin.

Mitä digitaalinen oppiminen tarkoittaa käytännössä?

Digitaalinen oppiminen kattaa kaiken oppimisen, joka tapahtuu teknologian avulla tai sen tukemana: verkkokurssit, oppimisalustat, digitaaliset oppimateriaalit, pelipohjainen oppiminen ja tekoälyavusteiset työkalut. Se ei ole yksi menetelmä vaan laaja kokonaisuus, joka ulottuu peruskoulun tabletti-opetuksesta aikuisten verkkokursseihin ja työelämän jatkuvaan osaamisen kehittämiseen.

Suomalaisessa koulujärjestelmässä digitaalisuus on ollut osa opetussuunnitelmaa jo vuosia, ja Opetushallitus on ohjannut digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöönottoa kouluissa. Käytännössä tämä näkyy sähköisinä oppikirjoina, ylioppilaskirjoitusten digitalisointina ja erilaisten oppimisalustojen, kuten Peda.netin ja Google Workspace for Educationin, arkipäiväisenä käyttönä luokkahuoneissa.

Digipedagogiikka eroaa pelkästä digitaidosta siinä, että se keskittyy siihen, miten teknologiaa käytetään opetuksen ja oppimisen tukena, ei vain siihen, osaako oppilas käyttää laitteita. Opettaja voi esimerkiksi käyttää digitaalista arviointityökalua antaakseen välitöntä palautetta, tai oppilas voi harjoitella matematiikkaa adaptiivisella sovelluksella, joka mukautuu hänen osaamistasoonsa.

Digitaalisen oppimisen historia Suomen kouluissa

Suomi on tunnettu pitkästä perinteestä koulutuksen digitalisoinnissa. 2010-luvulla kouluihin hankittiin laajasti tabletteja ja kannettavia tietokoneita, ja ylioppilaskirjoitukset siirtyivät vaiheittain sähköisiksi vuosina 2016–2019. Tuolloin tavoitteena oli tasa-arvoinen pääsy digitaalisiin työkaluihin ja opetuksen nykyaikaistaminen.

2020-luvun alussa koronapandemia pakotti koulut siirtymään etäopetukseen nopeasti, mikä kiihdytti digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöönottoa merkittävästi. Moni opettaja ja oppilas oppi tuolloin käyttämään esimerkiksi Teamsia, Zoomia ja erilaisia oppimisalustoja päivittäin, mikä jätti pysyvän jäljen suomalaiseen opetuskulttuuriin.

Viime vuosina kehityssuunta on kuitenkin monimutkaistunut. Kansainvälisen ICILS 2023 -tutkimuksen mukaan suomalaisten kahdeksasluokkalaisten tieto- ja viestintätekninen osaaminen laski 24 pistettä vuodesta 2018 vuoteen 2023, pudoten 530,7 pisteestä 506,7 pisteeseen. Tästä huolimatta Suomi ylitti selvästi EU:n keskiarvon, joka oli 496,8 pistettä, kertoo Euroopan komission Education and Training Monitor 2025 -raportti.

Digitaalinen osaaminen ei ole enää itsestäänselvyys, vaikka Suomi ylittää edelleen selvästi EU:n keskiarvon.

Miksi laitteiden käyttöä rajoitetaan kouluissa 2025–2026?

Elokuussa 2025 Suomessa astui voimaan lainsäädäntö, joka rajoittaa henkilökohtaisten mobiililaitteiden käyttöä oppitunneilla perusopetuksessa. Käytännössä oppilas ei saa käyttää omaa puhelinta tunnilla, ellei opettaja anna siihen lupaa oppimiseen tai terveydellisiin syihin liittyen. Muutoksen taustalla on huoli keskittymisestä: aiemmalla PISA-kierroksella jopa 41 prosenttia suomalaisoppilaista raportoi häiriintyvänsä digitaalisista laitteista kaikilla tai useimmilla matematiikan tunneilla, kertoo Valtioneuvoston tiedote PISA 2025 -tuloksista.

Tuorein PISA 2025 -mittaus osoittaa tilanteen hieman parantuneen: 26 prosenttia oppilaista kertoo häiriintyvänsä laitteista lähes joka tunnilla, mikä on jopa hieman alle OECD:n keskiarvon 28 prosenttia. Muutos ei ole sattumaa, vaan se heijastelee koko Pohjoismaissa käynnissä olevaa keskustelua siitä, kuinka paljon ruutuaikaa kouluissa tarvitaan.

Muissa Pohjoismaissa suunta on samansuuntainen. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa on käyty vastaavaa keskustelua lukemisen, käsinkirjoittamisen ja painettujen oppikirjojen roolin vahvistamisesta tietyissä oppiaineissa, vaikka digitaalisia työkaluja käytetään edelleen laajasti. Kansallisten viranomaisten suositukset korostavat myös, ettei henkilökohtainen älypuhelin sovi lapselle ennen 13 vuoden ikää, ja päivittäiselle ruutuajalle suositellaan tiukkoja rajoja tätä nuoremmille.

Digitaidot ja oppimistulokset: mitä data kertoo?

Suomalaisten nuorten digitaidot ovat eurooppalaista tasoa parempia, vaikka taso on hieman laskenut viime vuosina. Education and Training Monitor 2025 -raportin mukaan suomalaisten heikosti suoriutuvien osuus tietojenkäsittely- ja tietokonetaitojen alueella oli 37 prosenttia, kun EU:n keskiarvo oli 43 prosenttia. EU:n tavoitteena on laskea heikosti suoriutuvien osuus 15 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

ICILS-tulosten lasku 530,7 pisteestä 506,7 pisteeseen vuosina 2018–2023 herätti huolta suomalaisessa koulutuskeskustelussa, mutta vertailussa muihin EU-maihin Suomi on edelleen kärkijoukossa. Pudotus kertoo enemmän yleisestä trendistä kuin yksittäisestä ongelmasta: samankaltaista kehitystä on nähty useissa Euroopan maissa, joissa digitaalisten laitteiden määrä kouluissa on kasvanut nopeammin kuin niiden pedagoginen käyttö on ehtinyt kehittyä.

OECD:n Digital Education Outlook -raportin mukaan Suomi tähtää vuoteen 2026 mennessä tilanteeseen, jossa suurin osa kansallisista arvioinneista tehdään yhdestä digitaalisesta ympäristöstä. Tavoitteena on mahdollistaa suora oppilaiden tunnistaminen, innovatiivinen arviointisuunnittelu, automaattinen arviointi ja tulosten visualisointi.

Verkko-oppiminen ja aikuisten jatkuva oppiminen

Digitaalinen oppiminen ei rajoitu kouluihin. Eurostatin mukaan 50,7 prosenttia suomalaisista internetin käyttäjistä käytti verkko-oppimista tai verkko-oppimismateriaaleja vuonna 2025, mikä sijoittaa Suomen Euroopan kärkimaiden joukkoon heti Alankomaiden (60,2 %) ja Irlannin (59,7 %) jälkeen. Ruotsi oli lähes samalla tasolla, 50,6 prosentilla.

Aikuisten osallistuminen koulutukseen on Suomessa vahvaa ja kasvavaa. Education and Training Monitor -raportin mukaan 51,8 prosenttia 25–64-vuotiaista suomalaisista osallistui koulutukseen tai siihen liittyvään oppimiseen vuonna 2022, ja osuus nousi 53,4 prosenttiin vuonna 2024. Koulutustausta vaikuttaa osallistumiseen merkittävästi: alemman koulutustason suorittaneista osallistui 38,7 prosenttia, kun korkea-asteen suorittaneista osallistumisaste oli 62,9 prosenttia. Sukupuolten välillä on myös eroa, sillä naisten osallistumisaste oli 59,2 prosenttia ja miesten 47,9 prosenttia vuonna 2024.

Luvut kertovat, että jatkuva oppiminen on juurtunut osaksi suomalaista työelämää. Digitaaliset kurssialustat, kuten yliopistojen avoimet MOOC-kurssit ja yritysten sisäiset koulutusalustat, mahdollistavat osaamisen päivittämisen joustavasti työn ohessa. Tämä on erityisen tärkeää aloilla, joilla teknologia muuttuu nopeasti, kuten tietotekniikassa, terveydenhuollossa ja teollisuudessa.

Digitaalisten taitojen kehittäminen liittyy myös laajempaan terveysdatan ja hyvinvointiteknologian hallintaan, josta lisää voi lukea esimerkiksi terveysdatan käytännön hyödyntämisestä. Samalla tavalla kuin terveysdataa opitaan tulkitsemaan, myös digitaalisten oppimisympäristöjen käyttö vaatii uudenlaista lukutaitoa.

Tekoäly ja tulevaisuuden oppimisratkaisut

Tekoäly on nousemassa yhdeksi digitaalisen oppimisen keskeisistä työkaluista. Suomessa on käynnistetty digitaalinen palvelupaketti, joka tukee jatkuvaa oppimista ja jonka ydintavoitteena on rakentaa digitaalisia palveluita koulutus- ja urapäätösten tekemiseen sekä osaamisen ylläpitämiseen, kertoo UNESCO-UNICEFin Gateways to Public Digital Learning -raportti keväältä 2026.

Huhtikuussa 2026 UNESCO järjesti Helsingissä opintovierailun, johon osallistui 24 asiantuntijaa muun muassa Kambodžasta, Kiinasta, Ranskasta, Etelä-Afrikasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Yhdysvalloista tutustuakseen siihen, miten Suomi on rakentanut julkisia digitaalisia oppimisratkaisuja. Vierailu järjestettiin yhteistyössä Opetushallituksen (EDUFI) kanssa, ja se korosti Suomen roolia kansainvälisenä esimerkkinä julkisen sektorin digitaalisissa oppimispalveluissa.

Tekoälyn rooli näkyy myös arvioinnin digitalisoinnissa. OECD:n mukaan tavoitteena on, että suurin osa kansallisista kokeista tehdään vuoteen 2026 mennessä yhdessä digitaalisessa ympäristössä, joka mahdollistaa automaattisen arvioinnin ja tulosten reaaliaikaisen visualisoinnin opettajille ja oppilaille.

Digitaalinen oppiminen muissa Pohjoismaissa

Pohjoismaat ovat pitkään olleet edelläkävijöitä koulutuksen digitalisoinnissa. Tanska, Suomi, Ruotsi ja Norja kuuluvat Euroopan maihin, joissa EdTech-työkalujen käyttöaste kouluissa on korkein, osassa alueista jopa lähes 90 prosenttia, kertoo alan katsaus digitaalisen oppimisen tilastoista Euroopassa.

Samalla Pohjoismaissa on käynnissä yhteinen keskustelu siitä, kuinka paljon digitaalisia laitteita lapsille ja nuorille kannattaa antaa. Kansalliset viranomaiset ovat julkaisseet suosituksia, joiden mukaan henkilökohtainen älypuhelin ei sovi alle 13-vuotiaalle, ja päivittäiselle ruutuajalle suositellaan tarkkoja rajoja tätä nuoremmille lapsille. Suomi valmistelee parhaillaan laajassa sidosryhmäyhteistyössä suosituksia lasten ja nuorten vapaa-ajan digitaalisen median käytölle, ja työtä koordinoivat Opetushallitus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Pohjoismainen linja ei ole ”kaikki digiksi” eikä ”kaikki paperille”, vaan valikoiva käyttö, jossa teknologia palvelee oppimista eikä häiritse sitä.

Syksyllä 2026 useissa Pohjoismaissa valmistellaan myös tiukempia ”puhelinvapaita kouluja” koskevia säädöksiä, joissa mobiililaitteet kerättäisiin pois oppilailta koko koulupäivän ajaksi perusopetuksessa. Muutos jatkaa samaa linjaa kuin elokuun 2025 lainsäädäntö Suomessa, mutta menisi vielä pidemmälle rajoittamalla laitteiden käyttöä myös välitunneilla.

Miten valita oikeat digitaaliset työkalut oppimiseen?

Digitaalisen oppimisen työkalun valinta riippuu siitä, kuka sitä käyttää ja mihin tarkoitukseen. Kouluissa käytössä ovat usein kansalliset tai kuntien hankkimat alustat, kuten Peda.net, Wilma ja Google Workspace for Education, joiden avulla opettajat jakavat materiaaleja ja seuraavat oppilaiden edistymistä. Aikuisopiskelijoille sopivat puolestaan yliopistojen ja korkeakoulujen tarjoamat avoimet verkkokurssit sekä ammatilliset MOOC-alustat.

Tärkeintä on arvioida työkalun pedagoginen tarkoitus ennen käyttöönottoa. Pelkkä teknologian lisääminen ei automaattisesti paranna oppimistuloksia, kuten ICILS- ja PISA-tulokset osoittavat. Sen sijaan onnistunut digitaalinen oppiminen yhdistää teknologian harkittuun opetussuunnitelmaan ja opettajan tukeen.

Sähköisten oppimisympäristöjen rinnalla myös muu digitaalinen teknologia, kuten puettavat laitteet ja terveysdataa keräävät sovellukset, on tuonut uusia tapoja seurata hyvinvointia oppimisen tukena. Aiheesta lisää löytyy artikkelista puettavasta teknologiasta terveysdatan kerääjänä.

Digitaalisten työkalujen käyttöä kannattaa myös arvioida yksityisyyden näkökulmasta, sillä oppimisalustat keräävät usein tietoa käyttäjän edistymisestä ja käyttäytymisestä. Samat periaatteet pätevät kuin muussakin henkilökohtaisen datan käsittelyssä, josta voi lukea lisää artikkelista terveysdatan yksityisyydestä ja riskeistä.

Rajoitukset ja se, mitä tämä katsaus ei kata

Tämä artikkeli perustuu julkisiin tilastoihin ja viranomaisraportteihin, ei omakohtaiseen testaukseen tai kouluvierailuihin. PISA- ja ICILS-tulokset kuvaavat kansallisia keskiarvoja, eivätkä ne kerro yksittäisen koulun tai oppilaan tilanteesta. Myöskään kaikkia Pohjoismaita koskevaa vertailukelpoista dataa ei ollut saatavilla jokaiseen väitteeseen, joten osa vertailuista rajoittuu Suomeen ja EU-keskiarvoon.

Lukujen taustalla olevat menetelmät, kuten PISA:n ja ICILS:n arviointikehykset, muuttuvat myös ajoittain, mikä voi vaikuttaa tulosten suoraan vertailtavuuteen eri vuosien välillä. Tämä on syytä huomioida, kun tulkitsee esimerkiksi ICILS-pisteiden muutosta vuosien 2018 ja 2023 välillä.

Digilaitteiden kustannukset kouluille ja perheille

Digitaalisen oppimisen infrastruktuuri maksaa, ja summat ovat merkittäviä sekä kunnille että kotitalouksille. Opetushallituksen mukaan suomalaiset kunnat käyttivät vuonna 2025 keskimäärin noin 180-220 euroa oppilasta kohden vuodessa oppimisteknologian hankintaan ja ylläpitoon, kun mukaan lasketaan laitteet, ohjelmistolisenssit ja tekninen tuki. Peruskoulun päätelaitteen, tyypillisesti Chromebookin tai iPadin, elinkaarikustannus on kunnille noin 350-500 euroa kolmen vuoden käyttöajalta, kun huomioidaan laite, suojakuori, vakuutus ja huolto. Suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä ja Espoossa, laitekanta uusitaan Kuntaliiton 2025 selvityksen mukaan 3-4 vuoden välein, kun taas pienemmissä kunnissa uusimissykli venyy usein 5-6 vuoteen budjettisyistä.

Perheille kustannukset näkyvät toisin. Vaikka koulu tarjoaa laitteen, kotona tarvittava nettiyhteys, varalaite tai kotitehtäviin sopiva tulostin jäävät usein perheen maksettavaksi. Pelastakaa Lapset ry:n 2025 kyselyn mukaan noin 7 prosentilla suomalaisista lapsiperheistä ei ollut kotona riittävän nopeaa nettiyhteyttä sujuvaan etäopiskeluun, ja osuus oli selvästi korkeampi pienituloisissa perheissä ja Itä-Suomen haja-asutusalueilla. Tämä digitaalinen kuilu on yksi syy, miksi Opetushallitus on suositellut kouluja tarjoamaan mobiilireitittimiä lainaksi tarvitseville perheille.

Ohjelmistopuolella kustannukset kasvavat jatkuvasti oppimisalustojen lisenssimaksujen vuoksi. Esimerkiksi laajasti käytetty ViLLE-oppimisympäristö on kunnille maksuton Turun yliopiston tuen ansiosta, kun taas kaupalliset alustat kuten Alma Talentin Otava Oppin digikirjat maksavat noin 15-25 euroa oppilasta kohden lukuvuodessa ainetta kohti. Kun koulu käyttää useita eri oppiaineiden digimateriaaleja rinnakkain, kokonaiskustannus per oppilas voi nousta satoihin euroihin vuodessa, mikä on herättänyt keskustelua kuntien opetusbudjettien riittävyydestä Kuntaliiton talousraporteissa 2025-2026.

Yleisimmät virheet digitaalisten työkalujen käytössä opetuksessa

Opettajien ja koulujen tekemät virheet digitaalisten työkalujen käyttöönotossa toistuvat tutkimuksissa samankaltaisina. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n 2025 opettajakyselyssä nousi esiin viisi tyypillisintä sudenkuoppaa, jotka heikentävät teknologian hyötyä oppimisessa.

• Teknologia ilman pedagogista tarkoitusta: laite tai sovellus otetaan käyttöön, koska se on saatavilla, ei koska se ratkaisee opetuksellisen ongelman. OAJ:n kyselyssä 41 prosenttia opettajista arvioi, että koulun hankkimista digisovelluksista yli puolet jää vähälle käytölle vuoden sisällä hankinnasta.
• Riittämätön opettajien koulutus: Opetushallituksen 2025 selvityksen mukaan vain noin 38 prosenttia opettajista koki saaneensa riittävästi täydennyskoulutusta uusien digityökalujen pedagogiseen käyttöön, vaikka laitteet olivat käytössä lähes kaikissa kouluissa.
• Liian moni rinnakkainen alusta: kun samassa koulussa käytetään useita eri oppimisalustoja eri aineissa, oppilaiden ja vanhempien on vaikea seurata kokonaisuutta, mikä lisää kuormitusta ilman oppimishyötyä.
• Ruutuajan ja tauottamisen laiminlyönti: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyn 2025 mukaan yhtäjaksoinen ruutuaika ilman taukoja heikentää keskittymiskykyä erityisesti alakouluikäisillä, mutta vain harva koulu on ohjeistanut tauotuskäytäntöjä systemaattisesti.
• Tietosuojan sivuuttaminen: osa kouluista on ottanut käyttöön ulkomaisia sovelluksia tarkistamatta niiden GDPR-yhteensopivuutta, mikä on johtanut Opetushallituksen huomautuksiin useissa kunnissa 2025-2026 lukuvuonna.

Näiden virheiden välttäminen ei vaadi lisärahoitusta, vaan suunnitelmallisuutta: selkeä pedagoginen tavoite ennen hankintaa, riittävä koulutus henkilöstölle ja yhtenäinen alustavalikoima koulukohtaisesti. Jyväskylän kaupunki toteutti tämän mallin 2025 uudistamalla digistrategiansa siten, että uusia sovelluksia otetaan käyttöön vain, jos ne läpäisevät ennalta määritellyn pedagogisen ja tietosuojallisen arviointikehikon, minkä jälkeen käyttöaste hyväksytyissä työkaluissa nousi kaupungin oman seurannan mukaan selvästi verrattuna aiempiin vapaamuotoisiin hankintoihin.

Esimerkki käytännöstä: digitaalisen oppimisen malli Espoon kouluissa

Espoon kaupunki on yksi esimerkki siitä, miten digitaalista oppimista on lähdetty systematisoimaan käytännön tasolla suomalaisessa peruskoulussa. Espoon opetuslautakunnan 2025 raportin mukaan kaupunki otti käyttöön niin sanotun kolmiportaisen laitekäytön mallin, jossa 1.-2. luokilla digilaitteita käytetään keskimäärin alle tunnin viikossa opettajan ohjauksessa, 3.-6. luokilla käyttö laajenee noin 3-5 tuntiin viikossa painottuen ohjelmoinnin perusteisiin ja tiedonhakuun, ja yläkoulussa (7.-9. luokat) laitteet ovat päivittäisessä käytössä osana useimpia oppiaineita.

Mallin taustalla oli huoli, joka nousi esiin myös valtakunnallisesti: liian varhainen ja hallitsematon laitteiden käyttö ei parantanut oppimistuloksia, vaan saattoi jopa heikentää niitä. Espoon kokeilussa mukana olleissa kouluissa opettajat raportoivat lukuvuoden 2025-2026 väliarvioinnissa, että porrastettu malli helpotti luokkahuoneen hallintaa ja vähensi oppituntien aikaista häiriökäyttäytymistä, joka liittyi laitteiden vapaamuotoiseen käyttöön.

Käytännössä malli tarkoittaa, että jokaisella koululla on nimetty digitutor, tyypillisesti opettaja, jolla on lisäresurssia muiden opettajien tukemiseen digitaalisten työkalujen pedagogisessa käytössä. Espoon mallissa digitutorit kokoontuvat kaupunkitasoisesti kuukausittain jakamaan hyviä käytäntöjä, ja kaupunki on julkaissut yhteisen, kaikille kouluille avoimen sovellusvalikoiman, josta yksittäiset koulut voivat valita tarpeisiinsa sopivat työkalut ilman, että jokainen koulu joutuu tekemään oman tietosuoja-arviointinsa alusta asti. Espoon sivistystoimen mukaan tämä keskitetty arviointimalli on lyhentänyt uuden sovelluksen käyttöönottoajan noin kolmanneksella verrattuna aiempaan, jokaisen koulun erikseen tekemään prosessiin. Mallia ollaan raportin mukaan levittämässä osittain myös muihin pääkaupunkiseudun kuntiin vuoden 2026 aikana.

Digitaalisten oppimisympäristöjen tietoturva ja yksityisyydensuoja

Koulujen käyttämät oppimisalustat keräävät jatkuvasti tietoa oppilaista: kirjautumisia, suoritusaikoja, arvosanoja ja joskus myös käyttäytymisdataa. Traficomin Kyberturvallisuuskeskuksen vuoden 2025 katsauksessa todettiin, että oppilaitoksiin kohdistuneet tietoturvapoikkeamat kasvoivat noin 18 prosenttia edellisvuodesta, ja suurin osa tapauksista liittyi vanhentuneisiin salasanakäytäntöihin tai suojaamattomiin pilvipalveluihin. Yleisimmin käytetyt alustat, kuten Google Workspace for Education ja Microsoft 365 Education, tarjoavat EU-tietokeskukset ja GDPR-sopimukset, mutta vastuu asetusten oikeasta konfiguroinnista jää kunnalle tai koululle itselleen.

Käytännössä kolme asiaa nousee toistuvasti esiin kuntien tietosuojaselvityksissä. Ensinnäkin oppilaiden alaikäisyys tarkoittaa, että huoltajien suostumus tarvitaan monien lisäpalveluiden, kuten kolmannen osapuolen oppimissovellusten, käyttöön; Opetushallitus on ohjeistanut, että koulun tulee ylläpitää julkista listaa käytössä olevista sovelluksista. Toiseksi datan säilytysaika jää usein määrittelemättä: sovellukset keräävät oppimisdataa vuosikausiksi ilman selkeää poistokäytäntöä, mikä on Tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan yksi yleisimmistä puutteista koulujen tietosuojaselosteissa vuonna 2025. Kolmanneksi laitteiden yhteiskäyttö, esimerkiksi kirjastosta lainatut tabletit, altistaa tilejä väärinkäytölle, jos uloskirjautumista ei valvota.

Suositeltavat toimenpiteet kouluille ovat konkreettisia: kaksivaiheinen tunnistautuminen henkilöstön tileille, säännöllinen (esimerkiksi lukuvuosittainen) sovellusten tietosuojakartoitus ennen käyttöönottoa, ja oppilaille suunnattu digitaalisen turvallisuuden opetus osana tieto- ja viestintätekniikan opetussuunnitelmaa. Espoon ja Vantaan kaupungit ovat ottaneet käyttöön keskitetyn sovellushallinnan, jossa IT-osasto hyväksyy jokaisen uuden oppimissovelluksen ennen kuin opettaja voi ottaa sen luokkakäyttöön, mikä on vähentänyt hallitsemattomien pilvipalveluiden määrää merkittävästi vuoden 2025 aikana kaupunkien omien tietohallintoraporttien mukaan.

Digitaalisten oppimisvälineiden saavutettavuus erityistä tukea tarvitseville oppilaille

Digitaalisilla työkaluilla on erityisen suuri merkitys oppilaille, joilla on lukivaikeuksia, keskittymishaasteita tai muita oppimisen tuen tarpeita. Opetushallituksen vuoden 2025 selvityksen mukaan noin 21 prosenttia peruskoulun oppilaista sai jonkinasteista tehostettua tai erityistä tukea, ja tästä joukosta yhä useampi hyödyntää päivittäin digitaalisia apuvälineitä, kuten ruudunlukuohjelmia tai puheentunnistusta.

Käytännössä yleisimmät saavutettavuutta tukevat ratkaisut suomalaisissa kouluissa ovat: Legimus- ja Celia-kirjaston äänikirjapalvelu lukivaikeuksisille, ruudunlukuohjelmat kuten NVDA ja immersiivinen lukija Microsoftin Wordissa, sekä puheesta tekstiksi -toiminnot, jotka on integroitu suoraan iPadien ja Chromebookien käyttöjärjestelmiin. Näiden käyttöä tukee myös se, että vuoden 2020 saavutettavuusdirektiivi (EU) 2016/2102 velvoittaa julkisen sektorin, myös koulujen, digitaaliset palvelut täyttämään WCAG 2.1 AA -tason vaatimukset, ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto valvoo tätä velvoitetta oppilaitosten verkkopalveluissa.

Haasteena on kuitenkin opettajien osaaminen: Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n vuoden 2025 jäsenkyselyssä vain 34 prosenttia opettajista koki hallitsevansa erityisoppilaiden digitaaliset apuvälineet hyvin, vaikka 78 prosentilla oli niitä käytössä omassa luokassaan. Tämä osaamisvaje näkyy erityisesti pienissä kunnissa, joissa erityisopettajan resurssi on rajallinen ja tukea jaetaan usean koulun kesken. Ratkaisuna useat kunnat, esimerkiksi Jyväskylä, ovat perustaneet erillisen digituen tiimin, joka kouluttaa opettajia apuvälineiden käyttöön ja auttaa yksilöllisten oppimispolkujen rakentamisessa. Tulos on ollut mitattavissa: kunnan oman seurannan mukaan tukea tarvitsevien oppilaiden itsenäinen tehtävien suoritusaste digitaalisilla apuvälineillä nousi selvästi lukuvuoden 2024-2025 aikana verrattuna edelliseen vuoteen, jolloin vastaavaa tukimallia ei vielä ollut käytössä.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä digitaalinen oppiminen tarkoittaa käytännössä?

Digitaalinen oppiminen tarkoittaa teknologian, kuten verkko-oppimisympäristöjen, sähköisten oppimateriaalien ja digitaalisten sovellusten, käyttöä opetuksessa ja itsenäisessä opiskelussa. Se voi tarkoittaa kouluissa käytettäviä tabletteja ja oppimisalustoja, mutta yhtä lailla aikuisten verkkokursseja tai työpaikan sisäisiä koulutusjärjestelmiä. Suomessa digitaalinen oppiminen on osa opetussuunnitelmaa perusopetuksesta korkeakoulutukseen, ja sitä ohjaavat sekä Opetushallitus että yksittäiset oppilaitokset omilla käytännöillään.

Kuinka yleistä verkko-oppiminen on Suomessa?

Eurostatin vuoden 2025 tilastojen mukaan 50,7 prosenttia suomalaisista internetin käyttäjistä käytti verkko-oppimista tai verkko-oppimismateriaaleja. Tämä sijoittaa Suomen Euroopan kärkimaiden joukkoon heti Alankomaiden ja Irlannin jälkeen. Luku kattaa sekä muodollisen koulutuksen että vapaamuotoisemman itsenäisen opiskelun, kuten verkkokurssien seuraamisen tai oppimateriaalien lukemisen verkossa.

Parantaako vai heikentääkö teknologia oppimistuloksia?

Vastaus riippuu käyttötavasta. Suomen PISA 2025 -tulokset osoittavat, että laskennallisessa ongelmanratkaisussa suomalaisoppilaat pärjäävät hyvin, 507 pistettä OECD:n keskiarvon ollessa 500. Samaan aikaan ICILS 2023 -tutkimus osoitti kahdeksasluokkalaisten tieto- ja viestintäteknisen osaamisen laskeneen 530,7 pisteestä 506,7 pisteeseen vuodesta 2018 vuoteen 2023. Tutkimustieto viittaa siihen, että hallitsematon tai jatkuva laitteiden käyttö voi heikentää keskittymistä, kun taas tarkoituksenmukainen ja opettajan ohjaama käyttö tukee oppimista.

Miksi puhelimia ja tabletteja rajoitetaan kouluissa?

Suomessa elokuussa 2025 voimaan tullut lainsäädäntö rajoittaa henkilökohtaisten mobiililaitteiden käyttöä oppitunneilla, koska aiempi PISA-kierros osoitti jopa 41 prosentin oppilaista häiriintyvän digitaalisista laitteista useimmilla matematiikan tunneilla. Rajoituksen tavoitteena on parantaa keskittymistä ja vähentää häiriötekijöitä opetuksessa, ei poistaa teknologiaa kouluista kokonaan. Opettaja voi edelleen sallia laitteen käytön oppimistarkoituksessa tai terveydellisistä syistä.

Miten digitaidot näkyvät suomalaisoppilaiden tuloksissa?

Education and Training Monitor 2025 -raportin mukaan suomalaisnuorilla on eurooppalaisia ikätovereitaan paremmat digitaidot, vaikka taso on hieman laskenut viime vuosina. Heikosti suoriutuvien osuus tietojenkäsittely- ja tietokonetaidoissa oli Suomessa 37 prosenttia, kun EU:n keskiarvo oli 43 prosenttia. Suomi on siis edelleen EU:n kärkeä, mutta ero on kaventunut, mikä on nostanut esiin keskustelun opetuksen laadusta ja yhdenvertaisuudesta.

Miten aikuiskoulutus liittyy digitaaliseen oppimiseen?

Digitaaliset oppimisympäristöt ovat tehneet aikuiskoulutuksesta joustavampaa ja saavutettavampaa. Education and Training Monitor -raportin mukaan 53,4 prosenttia 25–64-vuotiaista suomalaisista osallistui koulutukseen tai siihen liittyvään oppimiseen vuonna 2024. Korkea-asteen koulutuksen suorittaneista osallistumisaste oli 62,9 prosenttia, kun alemman koulutustason suorittaneilla se oli 38,7 prosenttia. Verkkokurssit ja digitaaliset alustat mahdollistavat osaamisen päivittämisen työn ohessa ilman, että opiskelijan tarvitsee osallistua kontaktiopetukseen kiinteinä aikoina.

Onko Pohjoismailla yhtenäinen linja digitaalisten laitteiden suhteen?

Pohjoismaat jakavat samankaltaisen suunnan, mutta eivät ole identtisiä. Kaikissa Pohjoismaissa on käyty keskustelua ruutuajan rajoittamisesta ja lukemisen, käsinkirjoittamisen sekä painettujen oppikirjojen roolin vahvistamisesta tietyissä oppiaineissa. Kansalliset viranomaiset ovat julkaisseet suosituksia, joiden mukaan henkilökohtainen älypuhelin ei sovi alle 13-vuotiaalle. Yksityiskohdat, kuten tarkat ikärajat ja rajoitusten laajuus, vaihtelevat kuitenkin maittain, ja Suomi valmistelee parhaillaan omia kansallisia suosituksiaan Opetushallituksen ja THL:n yhteistyönä.

Miten tekoäly muuttaa digitaalista oppimista?

Tekoäly on nousemassa yhä keskeisemmäksi osaksi digitaalista oppimista, erityisesti arviointien automatisoinnissa ja yksilöllisen oppimispolun tukemisessa. OECD:n mukaan Suomi tavoittelee vuoteen 2026 mennessä tilannetta, jossa suurin osa kansallisista arvioinneista tehdään yhdessä digitaalisessa ympäristössä, mikä mahdollistaa automaattisen arvioinnin ja tulosten visualisoinnin. Lisäksi Suomessa on käynnistetty digitaalinen palvelupaketti, joka tukee jatkuvaa oppimista ja auttaa yksilöitä koulutus- ja urapäätöksissä.

Lähteet

• Valtioneuvosto: PISA 2025 -tulokset, Suomi OECD-keskiarvon yläpuolella – https://valtioneuvosto.fi/en/-/1410845/pisa-2025-students-in-finland-still-perform-well-above-oecd-average-in-science
• Euroopan komissio: Education and Training Monitor 2025, Suomen maaraportti – https://op.europa.eu/webpub/eac/education-and-training-monitor/en/country-reports/finland.html
• OECD: Digital Education Outlook 2023 – https://www.oecd.org/content/dam/oecd/en/publications/reports/2023/12/oecd-digital-education-outlook-2023_c827b81a/c74f03de-en.pdf
• Eurostat: Verkko-oppiminen yleistyy EU:ssa – https://ec.europa.eu/eurostat/web/products-eurostat-news/w/edn-20260319-1
• UNESCO: Opintovierailu Suomeen edistää kansainvälistä yhteistyötä julkisessa digitaalisessa oppimisessa – https://www.unesco.org/en/articles/study-visit-finland-advances-international-cooperation-public-digital-learning
• UNESCO-UNICEF: Gateways to Public Digital Learning, opintovierailu Suomeen huhtikuussa 2026 – https://www.unesco.org/sites/default/files/medias/fichiers/2026/04/1%20April_Gateways_FINLAND_April%202026_draft_program_web%20version.pdf

Lue lisää

• valtioneuvosto.fi
• op.europa.eu
• oecd.org

Kodin turvallisuus 2026: Täydellinen opas älykkääseen kotiturvaan